Noniin, sain vihdoin tämän kaiken kiireen ja koeviikoon valmistumisen keskellä tämänkin valmiiksi! Oon pahoillani, että tässä kesti... yritän tästä eteenpäin olla vähän tehokkaampi :D Olen muuten nyt muokannut kuvia tarkemmiksi(?), joten palaute olisi toivottavaa! Täs osassa on nyt 43 kuvaa, eli aikapaljon lyhyempi kuin edellinen, mutta aletaan pikkuhiljaa päästä itse asiaan...

 

"Mitäs sä haluaisit korjailla seuraavaksi?" Draco kysyi. Tunsin hänen katseensa kasvoissani ja tunsin pienen punan kohoavan kasvoilleni. Enkai ollut ihastumassa Dracoon?

"Ihan sama... Voitas vaikka ihan siivota paikkoja?"

"Mm, okei..."

"Eikun hei!" huudahdin ehkä turhankin kovaa, sillä Draco säpsähti. "Mitäs jos rakennutettas tänne yläkerta? Olis enemmän tilaa!"

Tajusin kyllä jo lauseen sanottuani, että miten tyhmältä ideani kuulosti. Olimme vasta saaneet seinää tapetoitua jonkinverran, lattiakin oli edelleen sama vanha lahonnut laminaatti, jos sitä nyt lattiaksi voisi sanoa. Prinsessan marmorilattiakin tuntui sillähetkellä lähemmältä vaihtoehdolta, kuin laminaatti.

Havahduin takaisin maanpinnalle Dracon voihkaistessa:

"Sano että et ole tosissasi... Siihen sä tarvitset ihan kunnon rakennusmiehet! En mä sellasta osaa..."

"Jooh, se oli visti!" naurahdin siirtyen istumaan sohvalle kunnolla.

"Jos mä vaikka laitan takan päälle, niin olis lämpimämpää? Ilta tuppaa viilentämään talon..."

"Jooh, käy hyvin. Mä siivoon vaikka paikkoja." Draco vastasi jo helpottuneesti, mitä olinkaan kuvitellut sanoessani sen yläkerran rakennuttamisen?

 

Nousin seisomaan ja katselin tapetoitua seinää. Se oli ihan kivan näköinen, mutta yhtä asiaa en ymmärtänyt:

"Draco... Miksi laitoimme tuonne nurkkaan jo tapetin?"

"Hän, mitä tarkotat? Nurkkaan?" hän kummasteli. Olinko todella näin epäselvä?

"Siis silleen, että tuolla on tapettia, sitten nurkassa on ja se jatkuu tonne ovea kohti..."

"Aaa... En itseasiassa tiedä... Haittaako se?" harmistuneisuus suorastaan huokui Dracon äänestä. Naurahdin ja vastasin hymyillen:

"Ei teitenkään! Ihmettelen vaan tuota järjestystä, että eikö se ole noin vaikeampi. Mutta ei se mitään haittaa."

Dracokin hymyili tyytyväisenä, olimme edenneet kamalasti sen kahden viikon aikana, jona Draco oli asunut luonani auttamassa. Tunsin pienen pistoksen sydämessäni, sillä kun tämä olisi valmis, myös Draco palaisi omaan kotiinsa. Pitäisiköhän sittenkin viivytellä? Toisaalta, en jaksaisi katsoa tätä päivä päivältä huononevaa ulkomuotoa ja talven lähestymisen viimaa.

 

"Kuule, voisin juoda vähän vettä ja alkaa sitten töihin. Jos laitat vaikka sen takan päälle, alan olemaan kohta ihan oikeasti kylmissäni."

"Miten tuossa kuumassa vaatetuksessa voi olla kylmä? Mullakin on sairaan vähän vaatetta ja edelleen lämmin..." jatkoin piikittelyäni. Draco tuhahti nousten ylös ja kävellen työpöytien luokse hakemaan vettä.

Hän kuitenkin pysähtyi katselemaan pöytää mietteissään, mikä sai minutkin kummastumaan.

"Onko jokin hätänä?" kummastelin ääneen. Hän kääntyi minuun päin ja vastasi:

"Eikun mietin vain, että miten olet saanut niistä kamalan näköisistä työtasoista näin puhtaita?"

"Aa. Ihan jynssäämällä pesuaineella ja vedellä. Kovaa työtä se vaati, samoin kuin tuo tiskiallas!"

Päädyin sitten vihdoin sytyttämään sitä takkaa, jos herra jääkalikka sen niin kovasti tarvitsi. Ei minullakaan nyt mikään maailman lämpimin olo ollut, mutta paidan vetoketjun sulkeminenkin saattaisi auttaa asiaa huomattavasti... Olin kuitenkin niin tyytyväinen, että olin saanut painoni tipahtamaan takaisin normaaliin, että olisin voinut kulkea vaikka alasti. Tiedän, olen pinnallinen, mutisin hiljaa mielessäni itselleni.

"Mitäs aattelit seuraavaksi tehdä?" Draco kysäisi vettä hörppien havahdutaten minut jälleen kerran maanpinnalle. Tosiaan, sitä en ollut alkuunkaan päättänyt.

 Kävelin ulko-oven viereen miettien, että voisin mennä korjaamaan vaikka autoa. Tai toisaalta, voisin maalata viimeisimmän saamani tilauksen.

"Mm, voisin mennä vaikka korjaamaan sitä autonromua."

"Mä voin tehä sen, kun saan muut hommat valmiiksi." Draco vastasi pestessään vesilasiaan.

"Osaaks sä muka korjata autoa?!" sain ähkittyä hirinäni keskeltä. Olipas tässä toiminnan mies!

"Osaan tietysti!" hän tisukaisi kiukustuneesti jatkaen pöydän pyyhkimistä vieläkin rajummin hangaten.

Auts, olin tainnut osua arkaan kohtaan. Noh, minkäs teen, sanottu mikä sanottu.

Draco kuitenkin marssi kylpyhuoneeseen siivoamaan lisää, vaikka olin putsannut kylpyhuonetta jo toissapäivänä. Koko talon remontoimiseen olimme kaikenkaikkeaan käyttäneet noin kolmisen viikkoa, mutta välineiden hankkimisen takia se oli aika lähellä kahta viikkoa.

Draco meni kuin menikin pihalle korjaamaan autoa, kai hän otti sen nyt turhankin vakavissaan. Annoin kuitenkin asian olla, mököttäköön jos siltä tuntuu ja senkus korjaa sitä autoa. Kuului aivan kamala meteli, kun hän hioi auton huonokuntoista pintaa, mutta päätin silti alkaa maalaamaan.

Aloin saada ääriviivat valmiiksi ja takkakin oli jo sammunut, kun uni alkoi painaa silmiäni. Pitäisiköhän mennä nukkumaan? Draco kuitenkin tekisi töitä varmaan ainakin tunnin tai pari vielä, ehkä niin pitkään että olisin unessa.

Osuin kuitenkin aika metsään, Draco nimittäin jatkoi hommiaan aamuun saakka, mutta hyvällä tuloksella: Auto starttasi jo! Seuraavaksi se olisi vain laitettava ajokelpoisen näköiseksi!

Heräilin kuitenkin mukavan virkeänä ja hyväntuulisena: oliko mahdollista, että pelkkä petivaatteiden vaihtaminen sai unista paljon parempia? Miksikäs ei, olivathan edelliset aivan ummehtuneen ja tunkkaisen hajuiset ja näköiset. Ihme etteivät olleet homeessa, vaikka mistäs sitä tietää. Enkä kyllä halunnutkaan tietää, että mitä kaikkea kamalaa niissä oli. Roskikseen olin ne kuitenkin heti kärrännyt, kun olin saanut uudet tilalle.

 "Huomenta..." mutisin unisesti noustessani ylös ja nähdessäni Dracon kantavan roskia. Mahtoikohan hän vielä olla vihainen?

"Huomenta. Nukuitkos hyvin?"

"Jooh, ihan... Ooks sä nukkunut ollenkaan?" ihmettelin ääneen hänen kääntyessä: väsy suorastaan huokui kasvoista.

"En. Toi auto starttaa jo, pinnankin hioin ihan uuteen uskoon. Enään täytyy renkaat ja muuta pientä laittaa."

Justiinsa. Taitaa olla vielä hiukan katkera siitä eilisestä. Sehän oli vain yksi kommentti! Ja noh, okei, nauru. Kai siitäkin pitäis pyytää anteeks... Tyydyin kuitenkin mumisemaan jotain kiitosta vastaukseksi ja kävelin kylpyhuoneeseen laittamaan hiuksiani takaisin kiinni ja työvaatteet takaisin päälle.

"Rose, voitasko me syödä jotain? Mulla alkaa olla nälkä..." Draco huikkasi.

"Joo, oota pesen hampaat... Voitko pustata hellaa vielä ennen sitä? En haluaisi tulipaloa, vaikkakin pesin sen silloin viikko sitten kunnolla..."

Aloin kuulla pesuainepullojen kolinaa, sekä pesusienellä hankaamisen ääntä. Oletettavasti Draco teki siis työtä käskettyä, vaikka en vastausta saanutkaan.

 

"Hain muuten lehden, niin katon onks tääl yhtään töitä jos se on sulle ok."

"Eks sul oo töitä?" kysyin kummissani vahtiessani kalkkunaa uunissa. Myönnetään, olin ihmetellyt, että miksi Draco ei käy töissä. Olin vain ajatellut, että hän on ottanut lomaa tai jotain. Toiveajatteluako, että hän ottaisi sitä vuokseni? Ei sentään.

Suurehkon urakan jälkeen olin saanut kalkkunan valmiiksi, joten ruoka-aika oli vihdoin edessä.

"Mmm... ihana tuoksu, vaikka itse sanonkin! Tätä voisi juhlistaa vaikka scumpan kanssa, vai?" kysyin.

"Jooh, mikäs siinä." Draco vastasi ottaen lautasellisen ruokaa ja mennen pöytään istumaan.

Kävin hakemassa pullon scumppaa kylmästä ja istuimme pöydän ääreen syömään, juomaan ja juttelemaan.

"Oot hyvä kokki!" Draco ylisti kohottaen maljaa vähän väliä kaikelle mitä vain keksi. Aloimme molemmat olemaan jo pienessä hiprakassa, vaikka tarkoitus oli ottaa vain ihan vähäsen...

"Kiitos, ei Ericille mun ruokani tuntunut kelpaavan! Viimeksi kun laitoin ruokaa se lähti sen Claudiansa luokse..."

Suorastaan syljin sanat suustani, niin katkera olin edelleen Ericin vedosta ja repimistä haavoista.

"Se jätkä on umpi sika!! Antaisin mitä vaan jos olisin päässyt hänen paikalleen ja saanut suudella noita sun ihania huulia..."

Aloin kikattaa kuin pikkutyttö, juku, mä todella aloin olla ihan oikeessa kännissä.

"Kuules Draco, sä saat mut punastumaan..." kyhertelin katsellen häntä.

"Oooi, punastunut prinsessa..." hän kuiskasi hymyillen lähettäen minulle lentosuukon.

Nyt aloin olla jo ihan oikeasti punastunut ja vähän muutakin. Olinko ihan oikeasti ihastumassa parhaaseen ja ainoaan ystävääni?

"Mitäs jos unohettas kaikki helveitin ikävät asiat ja keskityttäis sen sijaan mukavaan iltaan?" kysyin nostaen maljaa ehdotukselle.

"Sopii paremmin kuin hyvin!" Draco vastasi yhtyen mukaan lasien kilistelyihin ja scumpan kitaan lappaamiseen.

"Anna muuten anteeksi se, että kyseenalaistin sun taitoja korjata autoja. Osuko se herkkään kotaan?" kysyin pienen hiljaisuuden jälkeen, kun molemmat hörpimme juomaa kurkustamme alas.

"Anteeksianto myönnetty. Mm... annetaan sen asian olla, meidän piti keskittyä iloisiin asioihin!" hän vastasi hymyillen, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hieman kummissaan jätin asian sikseen, olisin kyllä halunnut tietää enemmän, mutta minkäs tein. Itsepähän sitä olin ehdottanut, että puhutaan vain mukavista asioista. Vatsanpohjassa poltteli kyllä epämielyttävästi, Draco salasi jotain.

Asia kuitenkin unohtui pian: mitä enemmän olin juonut, sitä vähemmän muistin. Varmaan muutaman tunnin hörppimisen jälkeen lähdin kuitenkin viemään astioita tiskiin.

"Tuu takasin sitten..." Draco mutisi epäselvästi noustessani huojuen viemään astioita. Nousiko mulla todella näin nopeesti päähän?

Palasin takaisin istumaan ja laitoin käteni pöydällä olevan Dracon käden päälle.

"Draco... Sä oot erityinen..." sanoin katsoen Dracoa silmiin. Hän hymyili vastaukseksi ja nousi ylös vetäen minua kädestä perässään.

Kummastuin aina vain enemmän, kun hän ykskaks kääntyi ympäri ja suuteli minua! Estomme olivat kadonneet tuhkatuuleen kännin myötä, joten suutelin häntä vaativana takaisin. Toisaalta, olisin tehnyt niin varmaan ilmankin.

Ennenkuin tajusinkaan, olin jo Dracon käsivarsilla matkalla kohti sohvaa.

"On tuossa tuo patjakin..." mumisin suudelmien välistä. Hän kuitenkin naurahti ja tiputti minut sohvalle tullen itse perässä.

"Meidänhän piti olla vain kavereita..." mumisin kivutessani Dracon syliin heti kun suudelmien seasta ehdin. Pelkäsin hänen vastaustaan, mutta nähtävästi turhaan:

"Muistatkos, ei ikäviä asioita! Lisäksi, sinä se ystävä halusit olla, en minä!"

Samassa muistin Dracon puheet aivan todeksi, minähän se pakit olin antanut.

"En halua olla enään ystävä, haluan enemmän..." kuiskasin avaten Dracon hupparin vetoketjua.

Ei kulunut kauaa, kun olimme molemmat alusvaatteillamme. Hälytyskellot soivat pienesti takaraivossani, mutta en halunnut antaa niiden häiritä. Halusin elää hetkessä, juuri tässä, juuri nyt...

Aamulla heräsin kamalaan darraan, aivan kuten olin aavistanutkin. Draco ei näyttänyt voivan yhtään paremmin maatessaan sohvalla. Miten minäkin olin sänkyyn päätynyt? Hienoa, en muista paljoa mitään illasta...

Draco nousi hiljaisema ylös laittamaan minulle aamupalaa, herttaista.

"Jos menen kylpyyn pesulle ja sä yrität syödä sillävälin? Sitten sä pääsisit sinne..."

"Mm.. sopii. Kirjahyllyllä on muuten buranaa, jos tarviit..." mumisin päätäni pidellen, olin jo ehtinyt unohtaa miten kamala darra saattoikaan olla! Viimeksi olin juonut näin huolimattomasti joskus ensimmäisillä kerroilla baareissa.

"Jooh." Draco vastasi saaden minut maanpinnalle. Mikä siinä oli, että meinasin kokoajan kadota jonnekin omiin maailmoihini? Nousin kaikesta huolimatta ylös ja otin itsekin buranan ja aloin syömään.

Kuulin veden valuvan kylpyhuoneessa, joten Draco oli luultavasti jo siellä. En jaksanut nostaa katsettani murokulhosta, ei ollut nälkä. Etova olo vainosi minua, eikä lähtenyt lääkkeestä huolimatta. Että minä vihasinkaan tätät darraa! Alkoi kuulua peseytymisen ääniä, joten aloin odottaa pesulle pääsyä. Laitoin hiukseni takaisin kiinni hiuspannallani ja kaivoin arkivaatteeni naulakosta esiin.

Muutaman kymmenen minuutin päästä olin vihdoin kylvyssä. Pääkipu alkoi pikkuhiljaa laantua, kun pääsin rentoutumaan. Etova olo sen sijaan voimistui, mikä ihmetytti kovasti. Annoin asian kuitenkin olla ja päätin ajatella jotain muuta. Mieleeni kuitenkin tuppasi tunkemaan Draco, meidän täytyisi puhua. Eilinen ei ollut virhe minusta, mutta en tiennyt hänestä. Olimme kuitenkin sopineet olevamme ystäviä, sen pohjalta ei ollut helppoa rakentaa suhdetta.

Kun pesu oli vihdoin suoritettu ja vaatteet puettu, kutsuin Dracon istumaan. Ajatella, illalla olimme vielä ihan erilaisissa merkeissä tässä sohvalla!

"Siitä eilisestä..." mumisin arasti.

"Niin?"

Vastaus tuli arasti, ehkä hiukan odottavastikin. Nostin katseeni ja mietin miten järjestäisin sanani:

"Noh... Mietin vain, että miten tästä edetään? Ollaanko me vain ystäviä, vai jotain muuta?"

Sydämeni alkoi lyömään tuhatta ja sataa seuratessani Dracon ilmeitä. Ne pysyivät aikalailla miettivän, totisen ja aran paikkeilla. Ei hyvä, ajattelin jo, kunnes hän vastasi:

"Minusta me voitaisiin yrittää... Hitaasti. Olet vasta eronnut ja en halua olla laastari." Draco mumisi. Ymmärsin häntä hyvin, peläten samalla: Entä jos hän olisi minulle vain laastari? Olin kuitenkin sen verran varma tunteistani, että hän olisi enemmän. Hymyilin lopulta ja halasin häntä tiukasti.

"Et ole laastari. Välitän susta, ihan oikeesti."

Draco yhtyi hymyyni ja suuteli minua arasti. Vastasin suudelmaan vähintään yhtä aralla tasolla, estojen takaisintulon saattoi huomata. Kait se tästä kuitenkin etenisi, hitaasti.

-----

Viikot vierivät ja "darra" ei ollut lähtenyt mihinkään. Olin oksentanut, taas. En halunnut edes ajatella, mistä se johtuisi.

Teoriani alkoi kuitenkin olla jo aika varma, mutta Dracolle en siitä voisi kertoa. Meidän piti edetä hitaasti!

Joskus tämä on selvitettävä, mietin istuen vessan lattialla raskaustestipaketti edessäni. Draco oli lähtenyt kotiinsa hakemaan puhtaita vaihtovaatteita lisää remontin pitkittymisen takia, joten minulla olisi aikaa. Toisaalta, ei yhteen testin tekemiseen näin pitkään tarvitsisi aikaa. Sen tekemiseen rohkaistumiseen olisikin aivan toinen juttu. Huokaisten avasin paketin ja laskin testin eteeni. Nyt tai ei koskaan!

Tuumasta toimeen käytyäni tein kuten täytyikin ja istuin takaisin maahan odottamaan. Katsoin vähänväliä kännykkäni kelloa ja testiä lakkaamatta. Aika läheni loppuaan ja testikin alkoi olla varma tuloksestaan. Katsoin sitä täysin lamaantuneena, tietämättä itkisinkö vai nauraisinko.

"Moi kulta!" kuului eteisestä. Darco oli tullut.

-----

Noniin, tässä tämä nyt sitten! Toivottavasti kelpasi, kommenttia toivoisin kovasti :) Uutta osaa yritän saada aikaiseksi heti, kun koeviikko loppuu.

~ Sabrina.